15.10

Kukkuu! Tai siis käki kukkuu keväällä ja nyt on kyllä ihan syksy saapunut. No ei se haittaa, ei minua ihan helposti ala paleltaa, kun on turkki päällä. Sit mie laitan takin tai villapaidan kun tule oikein kylmä. Molemmat löytyy garderoopistani. Sieltä löytyy myös heijastinliivi. Täytyyhän autoilijoiden huomata minut, kun olen musta ja en erotu pimeässä.

On tässä puuhattu kaikenlaista. Koulu loppui, mutta niitä sieltä saatuja oppeja harjoitellaan joka päivä. Käyn edelleen maanantaisin toko-harkoissa ja olen myös aloittanut näyttelyharkat. Äiti on ilmoittanut minut ekaan oikeaan koiranäyttelyyn. Minun pitää osata liikkua siellä hienosti, en saa haukkua tai murista. Varsinkaan sille tuomarille en saa tehdä niin. Sitten se tuomari kopeloi minua ja katsoo hampaani. Toivottavasti se ymmärtää, että en ehkä osaa toimia oikein, olenhan kuitenkin vielä lapsi. No samanlaisia ne on muutkin kilpailijat siellä. Minä en jännitä sitä näyttelyä, koska en tiedä mitä tapahtuu, mutta äiti on ihan paniikissa. Siellä on kilpailu, siis se on toisaalta sellainen kauneuskilpailu, jossa koirat voivat saada palkintoja jos ovat oikein kauniita. Minä en ymmärrä sellaisesta ollenkaan. Äiti sanoi, että minut viedään kampaajallekin ennen tota näyttelyä, että minut saadaan oikein kauniiksi. Voi voi, kaikkea sitä joutuu siis kokemaan. Minä tiedän, että olen omalla tavallani kaunis ilman mitään kilpailujakin ja kampaajallakin käyntejä, mutta miten voisin vaikuttaa asiaan? Kai minun täytyy tyytyä tähän kohtalooni ja olla mieliksi, koska jos oikein hienosti käyttäydyn, saan varmasti herkkuja. Äiti kertoi että moni sukulaiseni on saanut paljon palkintoja näyttelyistä, ovat niin kauniita. Mistäs sen sitten oikeastaan tietää, olenko minä kaunis ihmisten mielestä. Ehkäpä olenkin, jos olen tullut sukulaisiini. No kerron sitten ensi kuussa miten näyttelyssä meni.

Kävin äidin ja Minnan kanssa viime viikolla käppänälenkillä ja oli tosi hauskaa! Sain uusia ystäviä: 2 Hillaa, Kaisla-Kaarinan ja Nikan. Kaikki olemme käppänöitä, erivärisiä ja jokainen tietysti omannäköinen, mutta samojakin piirteitä meistä löytyy. Varsinkin toinen Hilla, vuoden vanha musta tyttö, oli minulle oikein hyvä kaveri. Sen kanssa oli tosi kiva leikkiä. Kuvia tästä lenkistä löytyy galleriasta. Tapaan nämä kaverit varmaan uudestaan pian. Haluttaa juosta kovasti niiden kanssa. Juu sit näiden koirien emännätkin ja äitini saavat jutella ihmisten asioista ja tietenkin koira-asioista.

Tämmöistä tänään minulle, toivotan kaikille tätä juttua lukeville aurinkoisia syyspäiviä!

Syyskuussakin tapahtui kaikenlaista, mutta kun toi köttäsormi äiti muokkasi näitä sivuja, hän vahingossa deletoi jo tänne kirjoitetut tekemiset.