2.7.2006

Kyllä tämä elo koirana on mukavaa. Kaikenlaista on taas tapahtunut, sitten viime kerran. Minulta on lähtenyt jo 4 hammasta. Hmm. toivottavasti ne uudet tulee pian, muuten tätä menoa olen hampaaton koira. Ikeniäni kyllä kutittaa kovasti, minulla pitää olla jotan narskutettavaa melkein koko ajan.
Olemme käyneet kaupungilla lähes joka päivä, autot kyllä pelottavat minua ja niiden kova ääni. Äiti sanoo ettei tarvitse olla huolissaan, ei ne autot tee pahaa. Minua kyllä pelottaa oikein kovasti, mutta silloin äiti ottaa minut syliin. Aina menemme torille, siellä on mukavaa. Ihmiset tuijottaa minua ja yleensä minulle jutellaan kauniisti. Paitsi kerran yksi mies sanoi,että onpa ruma koira. No enhän minä sellaisesta suuttunut, minähän tiedän, että olen suloinen. Ja tiedän myös että kaikki omat ihmiseni ovat myös samaa mieltä. Ja sillä on vaan merkitystä. Torilla menemme aina torikahvilaan, siellä on kaikkia ihania tuoksuja. Äiti ja kuka nyt mukana sattuu olemaan nautiskelevat jostain mustasta juomasta tai jostain muusta. No ne on niitä ihmisten iloja, minä tyttö osaan jo hienosti istua siellä pöydän alla ja odottaa kunnes ihmiset ovat nautintonsa saaneet. Äidillä on kyllä mukana minulle namia ja saan sitä kun olen hiljaa paikallani. Torilla olen nähnyt muitakin koiruuksia, joillekkin on pitänyt haukkua, kun ne ovat olleet pelottavia, mutta samankokoisten kanssa voin tehdä tuttavuutta ihan helposti. On siellä torilla sellaisia mustia lintuja, joita voin myös haukkua. Minusta on ihan mukava olla auton kyydissä, minulla on ihan omat turvavyötkin. Vaikka niiden pukeminen on vähän hankalaa, pitää aina maistaa sitä hihnaa. Äidistä se ei ole kivaa.
Äiti huomasi, etten oikein tykkää enää aina vaan samasta ruuasta. Hän keittikin minulle omaa puuroa. Siitä tuli ihana tuoksu. Se on tosi herkullista, paljon parempaa kuin toi valmis pussiruoka.
Ai niin, minä kävin eka kertaa myös saunassa pesulla. No oikeastaan vaan minulta pestiin jalat, masu, parta ja takapuoli. Minua jännitti hiukan, mutta äiti jutteli nätisti. Vesi oli lämmintä. Minulla on oma kylpyamme, sellainen vaaleanpunainen, on kuulemma ollut ihmisvauvojen käytössä ennen minua. Ja tulihan ne tassut puhtaaksi! Nyt minä taidan lähteä lenkille, toivottavasti äidin mielestä osaan käyttäytyä kauniisti.
 
6.7.2006
Kiva kun on lämmintä, vaikka kuumuus saa minut läähättämään. No sehän on vain koiran normaalia toimintaa. No nyt sitten on selvinnyt se rokotus asiakin. Kävin maanantaina äidin ja tyttöjen kanssa siellä eläinlääkärillä. Odotustilassa oli sellainen iso möhkö koira, jota minä pelästyin. Äiti sanoi että se on englanninbulldoggi, Minusta se oli oikein pelottavan näköinen, mutta sen omistaja sanoi sen olevan oikein lempeä luonteeltaan. Minun täytyi haukkua sitä. Mutta se ei välittänyt minusta ollenkaan. No sitten meidät kutsuttiin sinne hoitohuoneeseen. Minut nostettiin pöydällä ja se lääkäritäti jutteli kyllä kauniisti. Kuunteli minua vatsasta ja rinnasta jollakin kapineella. Sitten se laittoi oiken hyviä nameja eteeni ja tietysti minun teki mieli heti syödä ne. Samanaikaisesti täti pisti minua niskaan. Ei sattunut ollenkaan. No menimme pois ja sinne odotustilaan oli tullut uusia otuksia. Iso koira, joku ehkäpä joku paimenkoira makasi siinä lattialla. Se ei ollut ollenkaan pelottavan näköinen. Kävin sitä haistamassa, mutta sekään ei välittänyt minusta. Omituista, miksei kukaan halua leikkiä kanssani?  Äiti sanoo, että haisen vielä pennulta, ja aikuiset vanhat koirat eivät kertakaikkiaan välitä minusta sen takia. Todella outoa. Kun tulimme kotiin, minua alkoi väsyttää ja väsyttikin oikein kunnolla. Äiti sanoo, että se johtuu siitä rokotuksesta. No illalla jaksoin taas leikkiä pihalla. Olen ollut nyt vapaana ulkona, joku leikkii kanssani hakuleikkiä. Minulle heitetään lelua ja minä tietenkin haen sen. Se on oikein kivaa. No tänään oli kylässä ja käyttäydyin oikein mallikkaasti. Siellä oli sellainen lampi, äiti houkutteli minut laiturille, mutta minua pelotti.. Se vesi oli kyllä sitten mielenkiintoista, vielä minä siihen asiaan haluan tutustua paremmalla ajalla. Kun olimme tulleet kotiin, minulle tulikin vieras, se oli sellainen koira, tuli minua katsomaan. Mitä se minun pihalle tulee, nyt olin vihainen oikein todella. Haukuin kovasti! Se oli sellainen musta samankokoinen toisaalta hauskannäköinen vekkuli. Hei siinähän olisikin minulle kaveri. Aikamme siinä sitten haistelimme toisiamme ja huomasimme sitten että meitä molempia leikitti. Ja niin sitten aloitimmekin oikein juoksukilpailut. Minä jahtasin sitä ja se välillä minua. Oli se rankkaa, mutta hauskaa!!! Välillä pysähdyimme lepäämään, mutta taas uudestaan jatkoimme. Äiti toi vettä, molemmat joimme ja taas vauhti kiihtyi....
Tämä päivä on ollut siis oikein toimintaa täynnä...nyt minua nukuttaa.
 
10.7.2006

Viime viikko oli aika raskasta aikaa minulle, kun oli niin kuuma. Yhtenä päivänä äiti viilensi minua märällä pyyhkeellä, kun kuumuus sai minut aivan raukeaksi ja väsyneeksi. Se tuntui oikein mukavalta, sain sitten nukuttua ja taas jaksoi leikkiä illemmalla. Minä olen saanut kaksi (samanlaista kuin minä) ystävää: toinen on vuoden vanha Lissu-tyttö, jonka kanssa treffasimme. Teimme pikku lenkin, jonka jälkeen saimme riehua kentällä. Oli se hauskaa! Toinen on taas Baxi-poika, itse asiassa se onkin minun veljeni, meillä on sama isä. Kävimme hänen kotonaan. Aluksi vähän jännitti molempien kanssa tapaaminen, mutta pian ymmärsimme, että voimme leikkiä yhdessä. Minulla oli leikkiessä yksi etu, nimittäin se, että olen molempia jonkun verran pienenpi, minä juoksin nopeammin kuin ne joten pääsin hyvin karkuun. Baxi on vaan minua kuukauden vanhempi, mutta se on jo melkein täyskasvuinen. Sillä oli myös jo aikuisen käppänän turkki, minullahan on vielä vauvankarvat. Äiti sanoo. että selässä pohjavillan seassa on sitä karkeaa karvaa, eli on se siis minullekin tulossa. Olen käynyt edelleen torikahvilla melkein joka päivä. Yhtenä päivänä kävin äidin ja Minnan kanssa rantsussa. Siellä oli monta koiraa, mutta en niiden kanssa leikkinyt. Olen keksinyt uusia juttuja joista ihmiset eivät välttämättä oikein pidä. Saan joskus sellaisen purutikkarin. Se maistuu oikein hyvältä, mutta minun pitää kätkeä se, jos en vaikka enää saisikaan uutta. Minulla on siis varastossa niitä, ainakin sohvalla peiton alla on yksi piilopaikka. Se on oikeastaan sellainen salapiilo, mutta voin sen nyt teille paljastaa. Itse olen sen tikkarin sinne piilottanut. Toinen asia, josta nää ihmiset eivät oikein tykkää on mullan kaivaminen. Pihalla on ainakin kaksi paikkaa, jonne haluan mennä kaivamaan kuoppaa. Itseasiassa tänään keksin toisen paikan rappujen alta. Siellä haisee, joku ihana tuoksu, joka minun pitää selvittää. Multa senkun pöllyää kun pitää kaivaa. Äiti oli oikein vihainen kun sai minut lopulta kiinni. Olin yltäpäältä mullassa. Äiti laittoi minut kylpyyn, vesi tuli ihan mustaksi. Sitten olin vähän aikaa arestissa. Mutta kyllä minä vielä selvitän, mikä siellä rappujen alla oikein on. Vaikka ihan salaa, jos äiti kieltää. Minua taas väsyttää...
 
17.7.2006

On taas viikko pulkassa, kaikenlaista on tehty. Minulta on jo hirveän monta maitohammasta lähtenyt, mutta tilalle onkin kasvanut uusia hampaita. Ei minusta sittenkään tulekaan hampaatonta koiraa.
Alan jo oppia sitä hihnassa kävelyä jotenkin, usein kuka nyt minua taluttaakaan, kehuu kuinka hienosti osaan kävellä. Tietenkin joskus vielä minua joku asia pelottaa tai sitten maassa on joku aivan ihana haju. Sitä on sitten pakko haistella vähän pidempään. Ja just sitten samaan aikaan taluttaja-ihmisellä onkin kiirus. Joskus tietenkin on edelleen kova kiire minulla ja silloin taas ihmisellä ei olekaan. Kummallista. Ja yhtä asiaa en kyllä ymmärrä ollenkaan. On minulla ihmisiä ikävä, se on ihanaa kun joku tulee. Varsinkin aamuisin kun olen herännyt ja nään ihmisiä. Minusta on mukava tervehtiä niitä, heilutan häntääni ja alan pomppia ihmistä vastaan. Se on sitä jälleenäkemisen riemua. Äiti sanoo että siinä saa kunnon raapismisjäljet omiin jalkoihinsa, mutta minä vaan olen niin iloinen. Minkäs minä sille voin, tyhmä ihminen, miksi sillä on paljaat jalat? No sitten minut otetaan syliin ja saan suukotella. Siitä kyllä aikuiset pitävät. Mutta ainoastaan vaan jos se jää suukotteluksi, minusta on kiva vähän purrakin ja siitähän ei ihmiset tykkää.
Minulla on monia puruleluja, mutta ihan yhtähyvin toimin sanomalehtisilppurina. Myöskin vessapaperin hylsy on ihan kelvollinen purulelu. Minun pitää saada maistaa kaikkea ja kaikenlaiset oksat ovat myös ihan mukavia pureskeltavia. Aina lenkillä löydän hyviä oksia joita otan mukaani. Minusta on hauskaa leikkiä hakuleikkejä. Joku ihminen heittää minulle lelua, joskus palloa ja minä juoksen perään hakemaan sen. Tuon sen ihmiselle, mutta en ehkä annakkaan sitä hänelle. Minusta on hauskaa vähän kiusata ihmistä. Mutta kyllä minä sen lelun annankin, koska tiedän, että ihminen heittää sen uudelleen.
Äiti on taas tehnyt minulle hoitotoimenpiteitä. Hän harjaa ja kampaa karvojani lähes joka päivä, kyllä minulta lähtee vauvan karvoja pois. Hän leikkasi isän avustuksella kyntenikin ja oikeastaan se meni ihan helposti. Sain palkaksi namia kun olin nätisti paikallani. Sitten äiti nyppi korvistani karvoja pinseteillä. Sekään ei tuntunut oikeastaan miltään. Ai, niin sain sellaisen valkoisen pannan kaulaani. Se on sellainen punkkipanta, ihmiset eivät halua niitä pieniä otuksia minuun. Se panta on koko ajan kaulassani, ei oikeastaan tunnu miltään. Äiti sanoo, että seuraavaksi pitää leikata karvoja varpaiden välistä. No ei kai se paha asia sekään ole.
Tähän perheen toiseen otukseen Miiru-kissaan olen yrittänyt tutustua, mutta se ei taida välittää minusta. Kääntää vaan selkänsä ja lähtee pois. Ja minä vaan yritän leikkiä sen kanssa. Outoja noi vanhat kissapojat. No toivottavasti se jotenkin ymmärtää minua. Minä taidan mennä taas nukkumaan, kun väsyttää.....Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet.