15.11.2006

Hoh hoijaa! Nyt on kyllä tässä viime viikoina tapahtunut tosi paljon. Ensinnäkin talvi on tullut. Ai mistäkö sen tiedän? No maahan on tullut jotain valkoista mömmöä, ja ulkona on kylmä! Ihmiset eivät tykkää välttämättä tosta mömmöstä, lumeksi ne sitä kutsuu. Se kuulemma teettää lisätöitä ja autolla ajamisessakin saa olla varuillaan. Hmm, minua oikeastaan lumi ei haittaa, vaikka aluksi ekakerran kun näin sitä, pelästyin. Piti lähteä ulos äidin kanssa, mutta mitä ihmettä olikaan maassa. Piti olla varuillaan ja laitoin jarrut päälle. Äiti vaan houkutteli minut liikkeelle. Lumi tuoksuu jotenkin raikkaalle, kun se oli just satanut. Varpaita paleli hiukan ja ne kastuivat....Mutta kaikenkaikkiaan se ei ollutkaan mitenkään paha asia vaan oikeastaan aika kivaa. Lunta oli satanut paljon ja jalkani upposivat hankeen. En voinut kävellä....hei minähän osaan loikkia kuin aropupu ja sillä tavalla pääsen hangessa eteenpäin. Lunta on myös kiva kaivaa....Jalkojeni karvoihin tarttuu lumipalleroita ja ne siitä syystä tulevat painaviksi. Aina ennen sisälle menoa, jaloistani pitää hangata ne pallerot pois, koska siitä tulee muuten vettä lattialle.

Minä kävin siis siellä kampaajallakin ja minä muutuin ihan aikuisen näköiseksi käppänäksi. Niin minähän olin reissussa tuolla pääkaupunkiseudulla ja oli se ihan kiva reissu! Ensin menimme äiti, Minna ja minä pikkuauton kyydissä Helsinkiin, kun mammaa mentiin hakemaan sairaalasta. Sieltä ajoimme bussin kyydissä rautatieasemalle. Minulle oli ostettu oma matkustusboksi ja osasin olla siellä ihan hiljaa. Tietenkin olin hiljaa, kun minua niin kovasti jännitti. Mutta huomasin, että ei siinä nyt mitään pelottavaa oikeastaan ollutkaan. Sain haistella pääkaupungin hajua ja pian Marjukka tulikin siihen asemalle. Taas noustiin johonkin kulkuneuvoon, jota ihmiset kutsuvat junaksi. Se oli täynnä ihmisiä, mutta olin jo tottunut siihen. Kun menimme junasta pois, hiukan aikaa menimme vielä Marjukan autolla. Perille päästyämme olimme tulleet Marjukan kotiin, jossa chihut Nuppu ja Nasu odottivat meitä.

Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin, koskapa se minun näyttelydepyytti oli edessä. Kävin Minnan kanssa ulkona ja sitten jouduin suihkuun. Äiti pesi jalkani ja partani. Föönäsi se oikein kauniiksi, tai niin äiti sanoi. Minusta on ihan sama miltä näytän....No menimme sinne näyttelypaikalle. Siellä oli kovasti kaikenlaisia koiria, ihmisiä paljon ja jotakin jännitystä ilmassa. Haukkumista kuului joka suunnasta. Ja piti myös minun hiukan muutamille koirille haukahtaa. Kiertelimme ja katselimme. Pian äiti sanoi, että kohta olisi minun vuoroni. Vielä muutama kamman veto jalkakarvoihin ja partaan. Ja eiku menox kehään. Olinkin yksin siellä, koska muita tyttökoiria ei ollutkaan tähän luokkaan ilmottautunut. Äidillä oli ihania nakinpaloja taskussa ja kun oikein hienosti liikuin ja seisoin, sain niitä palkaksi. Siellä kehässä oli joku mies joka tarkkaili minua ja puhui koko ajan. Samalla joku nainen kirjoitti jotain paperiin. No sitten se mies antoi äidille sellaisen lilan ruusukkeen ja kätteli äitiä. Pian kehään tuli toinen tyttö, nuorempi kuin minä. Ja taas piti liikkua ja seisoa hienosti. Selvisi että nyt kilpailin sitä toista tyttökoiraa vastaan. No se voitti, mutta minä olin oikein iloinen kun pääsin pois kehästä. Alkoi vaan niin kovasti väsyttää ja nälkäkin oli. Sain siis talutushihnaani lilan, punaisen ja sinisen nauhan. Se mitä se mies puhui, onkin arvosteluni, voit lukea sen näyttely alasivulta. Näin siis kävi ekassa näyttelyssäni, äiti sanoi että se oli ihan kiva juttu. Ja varmaan mennään uudestaankin. Minusta se oli ihan yhdentekevää tai olihan äidillä niitä herkkunakin paloja mukana. Toivottavasti se ottaa mukaan niitä, koskapa minähän teen ihan mitä vaan että saan niitä. Olimme vielä yhden yön Marjukalla ja sitten tulimme kotiin isolla bussilla. Näytin äidille että osaan käyttäytyä julkisessa kulkuneuvossa hienosti.

Vielä yksi juttu, mitä minulle on tapahtunut. Minulle alkoi viimeviikolla eka juoksuaika.....Haluaisin tavata poikakoiria.... Äiti siis sanoi, että nyt olen tullut aikuiseksi. Haluan että minusta pidetään ja hellitään, tämän viikon aikana olenkin muuttunut hiukan sylikoiraksi. No onneksi tämä tuli nyt vasta näyttelyn jälkeen, olisin kuulemma siellä hurmannut kaikki poikakoirat ja saanut villeiksi.....No jokatapauksessa muutenkin osaan hurmata kenet tahansa.

Nyt tämä tällä erää, nukuttaa....äiti on aloittanut työt ja minun pitää olla yksin joka päivä muutamia tunteja, mutta minähän olen jo iso, ettei se haittaa.

15.11.2006

Hoh hoijaa! Nyt on kyllä tässä viime viikoina tapahtunut tosi paljon. Ensinnäkin talvi on tullut. Ai mistäkö sen tiedän? No maahan on tullut jotain valkoista mömmöä, ja ulkona on kylmä! Ihmiset eivät tykkää välttämättä tosta mömmöstä, lumeksi ne sitä kutsuu. Se kuulemma teettää lisätöitä ja autolla ajamisessakin saa olla varuillaan. Hmm, minua oikeastaan lumi ei haittaa, vaikka aluksi ekakerran kun näin sitä, pelästyin. Piti lähteä ulos äidin kanssa, mutta mitä ihmettä olikaan maassa. Piti olla varuillaan ja laitoin jarrut päälle. Äiti vaan houkutteli minut liikkeelle. Lumi tuoksuu jotenkin raikkaalle, kun se oli just satanut. Varpaita paleli hiukan ja ne kastuivat....Mutta kaikenkaikkiaan se ei ollutkaan mitenkään paha asia vaan oikeastaan aika kivaa. Lunta oli satanut paljon ja jalkani upposivat hankeen. En voinut kävellä....hei minähän osaan loikkia kuin aropupu ja sillä tavalla pääsen hangessa eteenpäin. Lunta on myös kiva kaivaa....Jalkojeni karvoihin tarttuu lumipalleroita ja ne siitä syystä tulevat painaviksi. Aina ennen sisälle menoa, jaloistani pitää hangata ne pallerot pois, koska siitä tulee muuten vettä lattialle.

Minä kävin siis siellä kampaajallakin ja minä muutuin ihan aikuisen näköiseksi käppänäksi. Niin minähän olin reissussa tuolla pääkaupunkiseudulla ja oli se ihan kiva reissu! Ensin menimme äiti, Minna ja minä pikkuauton kyydissä Helsinkiin, kun mammaa mentiin hakemaan sairaalasta. Sieltä ajoimme bussin kyydissä rautatieasemalle. Minulle oli ostettu oma matkustusboksi ja osasin olla siellä ihan hiljaa. Tietenkin olin hiljaa, kun minua niin kovasti jännitti. Mutta huomasin, että ei siinä nyt mitään pelottavaa oikeastaan ollutkaan. Sain haistella pääkaupungin hajua ja pian Marjukka tulikin siihen asemalle. Taas noustiin johonkin kulkuneuvoon, jota ihmiset kutsuvat junaksi. Se oli täynnä ihmisiä, mutta olin jo tottunut siihen. Kun menimme junasta pois, hiukan aikaa menimme vielä Marjukan autolla. Perille päästyämme olimme tulleet Marjukan kotiin, jossa chihut Nuppu ja Nasu odottivat meitä.

Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin, koskapa se minun näyttelydepyytti oli edessä. Kävin Minnan kanssa ulkona ja sitten jouduin suihkuun. Äiti pesi jalkani ja partani. Föönäsi se oikein kauniiksi, tai niin äiti sanoi. Minusta on ihan sama miltä näytän....No menimme sinne näyttelypaikalle. Siellä oli kovasti kaikenlaisia koiria, ihmisiä paljon ja jotakin jännitystä ilmassa. Haukkumista kuului joka suunnasta. Ja piti myös minun hiukan muutamille koirille haukahtaa. Kiertelimme ja katselimme. Pian äiti sanoi, että kohta olisi minun vuoroni. Vielä muutama kamman veto jalkakarvoihin ja partaan. Ja eiku menox kehään. Olinkin yksin siellä, koska muita tyttökoiria ei ollutkaan tähän luokkaan ilmottautunut. Äidillä oli ihania nakinpaloja taskussa ja kun oikein hienosti liikuin ja seisoin, sain niitä palkaksi. Siellä kehässä oli joku mies joka tarkkaili minua ja puhui koko ajan. Samalla joku nainen kirjoitti jotain paperiin. No sitten se mies antoi äidille sellaisen lilan ruusukkeen ja kätteli äitiä. Pian kehään tuli toinen tyttö, nuorempi kuin minä. Ja taas piti liikkua ja seisoa hienosti. Selvisi että nyt kilpailin sitä toista tyttökoiraa vastaan. No se voitti, mutta minä olin oikein iloinen kun pääsin pois kehästä. Alkoi vaan niin kovasti väsyttää ja nälkäkin oli. Sain siis talutushihnaani lilan, punaisen ja sinisen nauhan. Se mitä se mies puhui, onkin arvosteluni, voit lukea sen näyttely alasivulta. Näin siis kävi ekassa näyttelyssäni, äiti sanoi että se oli ihan kiva juttu. Ja varmaan mennään uudestaankin. Minusta se oli ihan yhdentekevää tai olihan äidillä niitä herkkunakin paloja mukana. Toivottavasti se ottaa mukaan niitä, koskapa minähän teen ihan mitä vaan että saan niitä. Olimme vielä yhden yön Marjukalla ja sitten tulimme kotiin isolla bussilla. Näytin äidille että osaan käyttäytyä julkisessa kulkuneuvossa hienosti.

Vielä yksi juttu, mitä minulle on tapahtunut. Minulle alkoi viimeviikolla eka juoksuaika.....Haluaisin tavata poikakoiria.... Äiti siis sanoi, että nyt olen tullut aikuiseksi. Haluan että minusta pidetään ja hellitään, tämän viikon aikana olenkin muuttunut hiukan sylikoiraksi. No onneksi tämä tuli nyt vasta näyttelyn jälkeen, olisin kuulemma siellä hurmannut kaikki poikakoirat ja saanut villeiksi.....No jokatapauksessa muutenkin osaan hurmata kenet tahansa.

Nyt tämä tällä erää, nukuttaa....äiti on aloittanut työt ja minun pitää olla yksin joka päivä muutamia tunteja, mutta minähän olen jo iso, ettei se haittaa.