30.9.2007 Helou!
Syyskuu oli niin täynnä toimintaa, että täytyypä tässä kirjoitella niistä. Minä kävin Hesassa Minnan ja äidin kanssa kääpiösnautseri tapaamisessa. Oli huisin hauska reissu! Paikalle oli saapunut suuri määrä erivärisiä käppänöitä, tuttuja ja tuntemattomia, joista tämän reissun jälkeen tuli tuttuja. Päivä oli täynnä kaikkea toimintaa. Oli kivoja kilpailuja ja tietoa eri asioista. Äiti sai trimmausoppia ja minä harjoittelin esiintymistä näyttelyitä varten. No sitten siellä oli juoksukilpailu....ja arvaatkaas mitä? Minä voitin sen yhdessä Stella-käppänän kanssa samalla ajalla! Se oli niin kivaa, että sainkin siitä lempinimen Gepardi. Tuli todistettua kaikille paikalla olijoille, että minä osaan juosta kovaa. No olihan siellä myös mätsäri ja siinä minä pärjäsin myös oikein kivasti, tuloksen voit lukea kotisivuiltani, mutta jos ette jaksa sinne asti mennä, niin kerron että sijoituin kuitenkin, olin PUN3!
No siiten olin äidin ja Maijan kanssa Parikkalassa koiraleirillä. Lähdettiin jo perjantaina kun äiti oli tullut töistä. Matka oli aika pitkä, mutta minä tyttö otin sen rennosti nukkuen. Paikanpäällä saimme pikku aitan asunnoksi. Oli kiva pikku mökki, siinä oli vaan sängyt. No illalla emme tehneet mitään erikoista, tutustuimme paikkoihin ja kävimme nukkumaan. Lauantaina sitten heräsimme aikaseen ja kun äiti avasi minulle oven päästääkseen minut aamupissille, niin hämmästyin kovasti kun rappusillamme istui musta käppänätyttö! Se oli Jade ja siitä tuli minulle oikein kiva kaveri. No sitten lähdimme porukalla agilityä harjoittelemaan. Siinä Maija kunnostautui minun kanssani. Oli mukava kokeilla kaikkia niitä esteitä ja kuinka ollakkaan, minä omaksuin oikeastaan kaikki hyvin helposti. Kouluttajat olivat sitä mieltä että minusta tulee kyllä vielä oikein hyvä agilitykoira, Maija saa alkaa harjoittelemaan sitä kanssani. Sitten meillä oli ohjelmassa pitkä metsälenkki, oli oikein mukavaa juosta vapaana pitkin metsäpolkuja! Pikkuisen lepohetken jälkeen sitten harjoittelimme näyttelyesiintymistä, äiti veti sen harkan kaikille halukkaille. Tokoakin opeteltiin muutamia liikkeitä, se on kyllä tarkkaa puuhaa. Mutta sitten oli vuorossa taas kilpailuja. Ensin oli nakin syöntikisa. Minulla oli kyllä nälkä, mutta en syöny sitä nakkia riittävän nopeasti. No ette kyllä miten juoksukilpailussa kävi.....en ollut viimeinen...enkä viides...enkä....meiksi VOITTI!!!! ja tällä kertaa aivan ylivoimaisesti! En siis ole turhaan saanut lempinimeksi Gepardia, maailman nopeinta eläintä! Sunnuntaina olimme katsomassa mölliagilityä, melkein osallistuin siihen, mutta Maijalla meni pupu pöksyyn ja sitten tyydyimme katselemaan muiden huippusuorituksia. No vielä tähän oikein kivaan koiraleiriin kuului mätsäri, ja siinä minä kyllä esiinnyin hyvin, ollen sinisten toinen. No loppukuu oli sitten normaalia harrastamista, no jotain uuttakin tapahtui. Aloitin uudessa tokoryhmässä, tavoitteena joskus osallistua oikeaan tokokokeeseen. Kävin vielä yhdessä näytelmässä, ihan mukava tuloskin sieltä tuli. Olin nuorten luokan ykkönen ja sain laatuarvosteluksi EH. Äiti oli tyytväinen tietysti tulokseen, vaikka liikkuminen olikin hankalaa, kun näyttelypaikkana oli heppamaneesi...ja hiekkapohja, no lopun arvaattekin....Mutta näinhin kuviin ja tunnelmiin lopetan tällä kertaa, seuraavista linkeistä voitte katsella näkymiä ja koirakamuja Parikkalan koiraleiriltä.
http://s80.photobucket.com/albums/j190/Satumaria_2006/Oronmylly150907/
http://s80.photobucket.com/albums/j190/Satumaria_2006/Oronmyllyn%20sunnuntai160907/
Heippa vaan kaikki ystäväni!
Kevät ja kesä ovat menneet. Syksy on alkanut ja tietenkään se ei ole minun lempi vuodenaikani, koska silloin usein satelee. Minä vihaan sadetta, se on inhottavaa kun kylmät vesipisarat tunkeutvat turkkini läpi iholle. Mutta minun pitää kuitenkin mennä ulkoilemaan sateellakin valitettavasti.
Niin tähän piti kirjoittaa kevään ja kesän kuulumisia. No kävin äidin kanssa keväällä muutamissa näytelmissä ja aika hienosti esiinnyin niissä. Äiti oli kovin iloinen tuloksista, vaikka minä en niistä mitään ymmärräkkään. No siellä tietenkin oli kiva olla, kun tutustuin moneen käppänäkaveriin ja äitikin tutustui uusiin ihmisiin. Minulla oli juoksu aika, no just silloin olin Haminan näytelmässä ja minun piti tietenkin haistella maata kovasti kun noi pojat silloin oikein kovasti minua kiinnostaa, joten en liikkunut ihan niinkuin äiti toivoi, mutta kuitenkin voitin luokkani. Tästä näyttelystä ja muista koitoksista voitte lukea arvostelut kotisivuiltani. Monet mätsärit kävimme myös ja siellä tuli harjoiteltua tota esiintymistä, tuloksia niistäkin löytyy kotisivuilta.
Minut trimmattiin heinäkuun lopussa ja minusta tuli kalju. No tällä kertaa se ei haitannut, koska sää oli helteinen. Ei ollut kuuma yhtään, kun ei ollut karvaakaan.
Ulkoilimme kovasti ja kävimme harkoissa. Edelleen käymme koirakoulussa ja minä olen kyllä aika taitava jo tuolla tokoryhmässä. Myöskin käppänälenkillä on tullut käytyä ja olenpa tutustunut uusiin koirakamuihin. Minä oli eka kertaa yökylässä vieraassa paikassakin, kun perheeni kaksijalkaiset lähtivät Espooseen juhlimaan Marjukan ja Tommin häitä. No ne kenen luona olivat kyllä tuttuja ihmisiä ja koiria, tietenkin minusta se oli outoa olla siellä. No kun äiti ja Minna tulivat hakemaan minua seuraavana päivänä, olin tietenkin iloinen, eihän ne mua jätä.
Äiti aloitti työt, se lähtee aikaisin ja tulee iltapäivällä. En tiedä minne se menee, mutta usein kun tulee takaisin se on kovin väsynyt. Kai se on tärkeää. No jokatapauksessa, luotan että se tulee aina takaisin, ja sitten illalla se puuhaa kaikenlaista kanssani. On käyty harrastamassa jälkeä, tokoilemassa ja agilityesteitäkin on kokeiltu.
Saa nähdä mitä tämä syksy tuo tullessaan, ainakin jonnekin kahteen juttuun, jossa käppäniä on monia, olemme menossa. Ja muutamiin näytelmiinkin on ilmottauduttu.
Terveisiä kaikille ja terppatuloa uudelleen lukemaan juttuja!
27.2. 2007
Äkkiä pitää kirjoittaa, kun tämäkin kuukausi on ihan loppumaisillaan. Tämä kuukausi onkin ollut minulle kaikenlaisen toiminnan aikaa. Tuli kovat pakkaset ja minä tyttö en viihtynyt yhtään kauaa ulkona, siellä oli niin kamalan kylmä. Ihan minua vapisutti, eihän minulla ollut kovin paksu karvakaan vielä, kun minut silloin reilu kuukausi sitten nakutettiin. No on minulla kyllä paksu takki päällä ja oikein kovilla pakkasilla sen alle laitettiin ihan villapaitakin. No eipä siellä ulkona tarennut noi ihmisetkään kauaa, ihan pisulla ja pakilla vaan äkkiä käytiin.
No sitten minä kävin Lahdessa saakka eläinlääkärissä. Se olikin reissu, kun mukana oli samassa kyydissä 9 perhoskoiraa ja 3 käppänää. Minulle laitettiin silmiin tippoja ja hetkeen en nähnytkään selvästi. Sitten se lekuri katsoi silmiini kirkkaalla valolla ja jollakin toisella laitteella ja totesi silmieni olevan terveet. No tää oli taas näitä äidin suunnittelemia juttuja, mutta kai se siis on oikein hyvä jos silmät ovat terveet. Varpaanikin ovat ihan kunnossa.
Toi äiti kyllä taas suunnittelee kaikenlaista minun pääni menoksi, kai se tietää mitä tekee. Jotakin verinäytejuttuakin se Hennan kanssa on järjestämässä, siitä tehtiinkin oikein lehtijuttu. Tässä on juttuun linkki, ja mie olen kuvassa, vaikka kuvateksti onkin sitä mieltä että siinä on Hennan käppänä. http://www.kymensanomat.fi/page.php?page_id=5&news_id=200733106164 .
Tota lehtijuttua kun tehtiin, tutustuin sen eläinlääkärin jackrusselinterrieri poikaan Nuuttiin. Minä vähän keimailin sille, sitä oli kiva vähän härnätä...olisi se kovasti tykännyt minusta ja ihan lempinytkin, mutta minähän en antanutkaan.......
No äiti on taas ilmoittanut minut missikisoihin, ihan kahteen koitokseen. Lappeenrantaan ja Lahteen. Minun pitää taas harjoitella sitä liikkumista kovasti ja muutenkin olisi taas kiva mennä kentälle koirakerhon tokoharkkoihin. No tottakai niitä juttuja voi itekseenkin harjoitella, mutta paljon hauskempaa se olisi jos siellä olisi muitakin koiria.
Huomenna on minun synttärit!!! Kaikki ihmiset on innoissaan niistä, mutta enhän minä tietenkään enää muista vauva-aikoja. Kai se on ihan tavallinen päivä, jotakin kivaa Minna ja äiti ovat kyllä suunnitelleet minulle...saas nähdä mitä.
Kerkesinpäs siis kirjoitella vielä helmikuun aikana. Vielä yksi talvinen kuukausi on edessä ja sitten alkaa kevät ja linnun laulu.....äiti on ainakin ihan kyllästynyt tähän talveen.
No jokatapauksessa oikein iloista lopputalvea kaikille!
26.3.2007
Moikkelis moi taas! On tää jännää, kun äiti ei ehdi päivitellä näitä sivuja aikaisemmin, kun taas tää kuukausi on ihan loppumaisillaan...Se kyllä sanoo, että kun on töissä 8-16 kellonaikaan, se millään jaksa enää sitten iltaisin kirjoitella. No kyllähän mie sen jotenkin ymmärränkin, on se aika väsynyt kun tulee töistä.
No nyt kuitenkin taisi joku inspis tulla, kun huomasi että tää kuukausi on oikeestin näin lopuillaan. Minulta otettiin verikoe, siinä se näyte menee johonkin tutkimukseen, jossa
tehdään geenien kanssa. En minä siitä mitään ymmärrä, mutta oli paljon koiria siellä ja ei pistäminen miltään tuntunutkaan. Sitten sain rokotuksenkin.
Minulla on kahden viikon päästä taas missikisat.....nakkia tiedossa jihuu!!!
Lumet on sulanneet melkein kaikki ja maa on märkä. Tulen kuraiseksi ja taas kuopankaivuuhommatkin on pitänyt aloittaa. Äiti ei tykkää siitä, mutta se on ihanaa kun on ihania tuoksua maa täynnä. no sitten minut laitetaan suihkuun.....hmmm
Tämä tällä erää, yritän kirjoitella vielä tämän kuun aikana lisää.
22.1.2007
Hello everybody! Talvi on tullut..sen tuntee säässä, ainakin ulkona on nyt kylmempi kuin aikoihin ja maassakin on lunta hiukan.
Minä olin Lahdessa siellä missikisoissa viime sunnuntaina. Äiti taas aamulla laittoi minut suihkuun ja pesi oikein puhtaaksi. Sitten föönattiin ja harjattiin. Jalat oikein tuuheiksi ja selkä sileäksi. Parta ja kulmakarvat saivat taas oikean muodon, sellaisen kuin nyt käppänällä pitää kirjojen mukaan olla. Heidi oli siistinyt minut viikkoa aikaisemmin, korvat ja kaula ovat ihan samettia samoin peräpeili. No sitten lähdettiin matkaan, Maijakin lähti mukaan. Heidi tuli Typy koiransa kanssa hakemaan meitä. Minä oli auton takaosastossa omassa poksissani ja Typy omassaan. Matka meni oikein mukavasti siellä. Näyttelypaikalla oli kauheasti koiria! Löysimme oman kehämme ja aloimme odottelemaan vuoroamme. Äitiä kyllä vähän hermostutti, mutta minä olisin vaan halunnut leikkiä monen vastaantulevan koiran kanssa. Sitten pääsimme sinne kehään, minä olisin halunnut juosta, mutta äiti halusi minun liikkuvan kauniisti. Sitten se tuomari tutki minut pöydällä. Siinä osasin olla oikein hienosti. Vielä minua liikutettiin ja tuomari katseli minua. Sain sinisen nauhan, eli se tarkoittaa minun olevan hyvä rotuni edustaja. Heh, sanon minä. Oikein hyvä suoritus äidin mielestä ekaksi oikein viralliseksi näyttelyksi. No ne asiat joista tuomari ei minusta oikein pitänyt olivat turkkini ja liikkumiseni, tarvitsen harjoitusta siinä asiassa.
No eilen olin sitten äitini kanssa Kouvolassa trimmauskursilla. Olin siellä kahden tutuksi tulleen käppänän kanssa samalla kyydillä. Samassa kyydissä oli minun ja äitini lisäksi musta Hilla käpsy ja musta-hopea Hilla. Nää olivat tulleet tutuiksi käppänälenkiltä. Meitä käppänöitä olikin siellä tosi paljon, oli kaiken kokoista ja näköistä partanassua. Myös muutama suurnausteri oli paikalla. No äitiä siellä sitten neuvottiin mitä tehdä turkkini kanssa ja nyt onkin sitten oikea aika tehdä minusta naku. Hmm....ulkona on pakkasta ja minä naku, onkohan se viisas yhdistelmä? No onhan minulla tietenkin sitten takki päällä ulkona, että en ala ihan helposti palelemaan. Äiti aloitti sen karvojeni nyppimisen ja Heidi tekee loput keskiviikkona. Ei se nyppiminen satu, on vaan ikävää olla pitkään samassa asennossa, olisi niin paljon muutakin mukavaa puuhaa tai ainakin nukkumista jos ei muuta. Niin takeista puheenollen, saan uuden takin Nasulta, kun Marjukka osti sille liian suuren.
Minä ja Miiru-kissa jollakin tapaa nyt sopimuksessa ja yhteisolomme sujuu. Syömme vierekkäin ja annamme toistemme olla rauhassa. Minusta olisi kyllä kiva leikkiä ja vähän juoksuttaa Miirua, mutta ihmiset eivät tykkää sellaisesta. No tämä on ihan hyvä asia, olen oppinut että Miiru kuuluu tähän meidän laumaan.
Nyt nukuttaa ja äiti menee taas aamulla töihin, toivottavasti huomenna ei olisi kovasti pakkasta, tehtäisiin taas iso lenkki äidin kanssa niinkuin tänäänkin.
Bye Bye!
9.1.2007
No niin, nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet. Minulla elo jatkuu samalla tavalla kuin tähänkin asti, vaikka paljon onkin tässä tapahtunut.
No se joulu tuli ja meni.....Sisälle tuli sellanen puu, jota ihmiset kutsuvat joulukuuseksi. No minusta se oli kaunis kun siinä oli kimaltalevia koristeita. Äiti oli vähän huolissaan, että käykö kuuselle huonosti minun toimestani, mutta pari kertaa kävin vaan maistamassa sitä vettä siellä kuusen alla. Sitten ilmestyi paketteja, minäkin sain muutamia. No niissä oli herkkuja ja leluja. Sain minä sellaisen pinkin hupparin, mutta valitettavasti se oli liian pieni minulle. No se annettiin sitten Nasulle. Sille se olikin oikein sopiva.
Uusi vuosi vaihtui, minä vähän pelkäsin niitä raketteja kun menin ulos. Sisällä niistä ei ollut tietoakaan. Lisäksi ulkona satoi vettä, joten minua ei oikeastaan kiinnostanut mennä sinne. Muuten tämä joulunaika ja uusi vuosi siis ei oikeastaan hetkauttanut minua mitenkään, olihan se kiva kun kaikki oli kotona ja minun ei tarvinnut olla yksin.
Kävin viime lauantaina Pyhtäällä Match Showssa. Se oli sellainen missikilpailu koirille, mutta siis ei vakavaa. Minulle se sattui oikein hyvään ajankohtaan, koska minun pitää harjoitella taas sitä esiintymistä. Olimme siellä Jakin, (kaverini pentukurssilta) ja hänen omistajansa Niinan kanssa. Itseasiassa olimme parikisassa yhdessä, minä sain punaisen nauhan ja Jaki sinisen. Oli kiva tavata siellä muitakin käppänöitä ja äidin mielestä kyllä esiinnyin ja käyttäydyin hienosti. Mitä sitä turhaa pitäsikään hötkyillä. No jotkut isot koirat kyllä pelottivat minua kovasti. Ensi sunnuntaina siis lähden ihan oikeisiin näytelmiin Lahteen. Kävin kampaajallakin sitä varten, tällä kertaa se ei ollut ollenkaan niin vastenmielistä, osasin olla hienosti siinä pöydällä. Tää mun kampaaja lähtee myös sinne samaan näytelmään koiransa Typyn kanssa, siis itse asiassa menemme yhdessä. Kuulette sitten lisää miten siellä minulle kävi.
Olen myös menossa Kouvolaan trimmausoppiin, tai no äiti sitä oppia haluaa, minut tietysti otetaan mukaan. No silloinhan minä olen vielä hyvin siistissä kunnossa kun olen siinä näyttelyrimmissä, mutta tapaan siellä toisia koiria myös. Ei olekaan kovin paljon muiden koirien seurassa ollutkaan pitkään aikaan, koska minulla oli se juoksuaika ja sitten näin talvella ei mitään kouluja ole meille koirille. Vaikka ei tämä kyllä miltää talvelta tunnu, sataa kaatamalla vettä, lumesta ei ole tietoakaan.
Äiti vähän muokkasi näitä sivuja ja viime vuoden kuulumiset löytyvät blogista, osoitteesta: http://nitan.vuodatus.net/ .
Oikein Hyvää tätä vuotta 2007 kaikille!
13.12
Kilisee kilisee kulkunen....ja niin eteenpäin. Täällä sitä taas kirjoitellaan. Joulu on tulossa. Mitä joulu on? Ihmiset puhuu siitä koko ajan, onkohan se jotain oikein hyvää syötävää? Omituisia valoja on ripustettu ja joitakin outoja punapukuisia olentoja on ilmestynyt hyllyille.....Sitten puhutaan pikkujoulusta, kinkusta, tortuista, laatikoista ja lahjoista.....Minä olen kyllä niin ymmälläni. Mitä tämä kaikki tarkoittaakaan, toivottavasti ei mitään pahaa. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että ne ei kerro minulle mitään. Mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että ne on jotenkin odottavalla kannalla ja välillä ne vaipuu miettimään ja silloin niiden kasvoille tulee rauhallinen, uneksiva ilme. Höh, sanon minä. Taitaa ne olla ihan pimahtaneita.
Ne puki minulle myös sellaisen punaisen hatun, jossa on kulkunen. Mitähän varten? Minusta se ei ollut kyllä yhtään mukava, joten kun vain vähän ravistin päätäni, se putosi. Jee!! No jokatapauksessa on siitä oudosta hatusta ja minusta kuva. Äiti sanoo, että kyllä mie näytän siinä oikein suloiselta.
Minä tyttö olen nyt siis juniori, tai ainankin äiti niin sanoo. Toisaalta olen kyllä jo aikuinenkin, koska se juoksuaika on ohitse ja olen kuulemma valmis koira saamaan pentuja. Pentuja, kaikkea vielä! Minähän haluan leikkiä ja pitää hauskaa! Äiti sanoo kyllä että pennut eivät ole kohdallani ajankohtaisia vielä aikoihin. Että minusta tulisi koiraäiti. Niin ja siihen kyllä tarvittaisiin sitten poikakoira avuksi. Kyllä minua pojat hiukan kiinnostaa, mutta vaan ihan juoksukaveriksi, enhän minä nyt "sellasia" leikkejä halua vielä harrastaa.
Se juniori nimitys tulee siitä kun minut on taas ilmoitettu missikisoihin. Voin osallistua siis junioriluokkaan. Eli ei enää pentuihin. Tää näyttely on Lahdessa, ensivuoden tammikuussa. No täytyy taas harjoitella sitä esiintymistä, kävellä kauniisti, näyttää hampaat ja antaa sen vieraan ihmisen kopeloida. Ja taas on edessä se kampaajallakin käynti. Äiti antaa minulle herkkunakkeja varmaan palkaksi kun oikein hienosti teen kaikki.
Se lumi, josta kerroin viime kuussa onkin kadonnut. Maa on musta ja kostea. Karvoihini tarttuu kuraa ja siitä ei äiti tykkää, mutta minkäs teen. Ulkoillakkin täytyy ja tassut pestään sitten. Ois se lumi ollut kivempaa. Ulkona sataa myös usein ja siitähän en tietenkään tykkää yhtään. No nyt mie lopettelen tällä erää taas.
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA SINULLE LUKIJANI!
15.11.2006
Hoh hoijaa! Nyt on kyllä tässä viime viikoina tapahtunut tosi paljon. Ensinnäkin talvi on tullut. Ai mistäkö sen tiedän? No maahan on tullut jotain valkoista mömmöä, ja ulkona on kylmä! Ihmiset eivät tykkää välttämättä tosta mömmöstä, lumeksi ne sitä kutsuu. Se kuulemma teettää lisätöitä ja autolla ajamisessakin saa olla varuillaan. Hmm, minua oikeastaan lumi ei haittaa, vaikka aluksi ekakerran kun näin sitä, pelästyin. Piti lähteä ulos äidin kanssa, mutta mitä ihmettä olikaan maassa. Piti olla varuillaan ja laitoin jarrut päälle. Äiti vaan houkutteli minut liikkeelle. Lumi tuoksuu jotenkin raikkaalle, kun se oli just satanut. Varpaita paleli hiukan ja ne kastuivat....Mutta kaikenkaikkiaan se ei ollutkaan mitenkään paha asia vaan oikeastaan aika kivaa. Lunta oli satanut paljon ja jalkani upposivat hankeen. En voinut kävellä....hei minähän osaan loikkia kuin aropupu ja sillä tavalla pääsen hangessa eteenpäin. Lunta on myös kiva kaivaa....Jalkojeni karvoihin tarttuu lumipalleroita ja ne siitä syystä tulevat painaviksi. Aina ennen sisälle menoa, jaloistani pitää hangata ne pallerot pois, koska siitä tulee muuten vettä lattialle.
Minä kävin siis siellä kampaajallakin ja minä muutuin ihan aikuisen näköiseksi käppänäksi. Niin minähän olin reissussa tuolla pääkaupunkiseudulla ja oli se ihan kiva reissu! Ensin menimme äiti, Minna ja minä pikkuauton kyydissä Helsinkiin, kun mammaa mentiin hakemaan sairaalasta. Sieltä ajoimme bussin kyydissä rautatieasemalle. Minulle oli ostettu oma matkustusboksi ja osasin olla siellä ihan hiljaa. Tietenkin olin hiljaa, kun minua niin kovasti jännitti. Mutta huomasin, että ei siinä nyt mitään pelottavaa oikeastaan ollutkaan. Sain haistella pääkaupungin hajua ja pian Marjukka tulikin siihen asemalle. Taas noustiin johonkin kulkuneuvoon, jota ihmiset kutsuvat junaksi. Se oli täynnä ihmisiä, mutta olin jo tottunut siihen. Kun menimme junasta pois, hiukan aikaa menimme vielä Marjukan autolla. Perille päästyämme olimme tulleet Marjukan kotiin, jossa chihut Nuppu ja Nasu odottivat meitä.
Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin, koskapa se minun näyttelydepyytti oli edessä. Kävin Minnan kanssa ulkona ja sitten jouduin suihkuun. Äiti pesi jalkani ja partani. Föönäsi se oikein kauniiksi, tai niin äiti sanoi. Minusta on ihan sama miltä näytän....No menimme sinne näyttelypaikalle. Siellä oli kovasti kaikenlaisia koiria, ihmisiä paljon ja jotakin jännitystä ilmassa. Haukkumista kuului joka suunnasta. Ja piti myös minun hiukan muutamille koirille haukahtaa. Kiertelimme ja katselimme. Pian äiti sanoi, että kohta olisi minun vuoroni. Vielä muutama kamman veto jalkakarvoihin ja partaan. Ja eiku menox kehään. Olinkin yksin siellä, koska muita tyttökoiria ei ollutkaan tähän luokkaan ilmottautunut. Äidillä oli ihania nakinpaloja taskussa ja kun oikein hienosti liikuin ja seisoin, sain niitä palkaksi. Siellä kehässä oli joku mies joka tarkkaili minua ja puhui koko ajan. Samalla joku nainen kirjoitti jotain paperiin. No sitten se mies antoi äidille sellaisen lilan ruusukkeen ja kätteli äitiä. Pian kehään tuli toinen tyttö, nuorempi kuin minä. Ja taas piti liikkua ja seisoa hienosti. Selvisi että nyt kilpailin sitä toista tyttökoiraa vastaan. No se voitti, mutta minä olin oikein iloinen kun pääsin pois kehästä. Alkoi vaan niin kovasti väsyttää ja nälkäkin oli. Sain siis talutushihnaani lilan, punaisen ja sinisen nauhan. Se mitä se mies puhui, onkin arvosteluni, voit lukea sen näyttely alasivulta. Näin siis kävi ekassa näyttelyssäni, äiti sanoi että se oli ihan kiva juttu. Ja varmaan mennään uudestaankin. Minusta se oli ihan yhdentekevää tai olihan äidillä niitä herkkunakin paloja mukana. Toivottavasti se ottaa mukaan niitä, koskapa minähän teen ihan mitä vaan että saan niitä. Olimme vielä yhden yön Marjukalla ja sitten tulimme kotiin isolla bussilla. Näytin äidille että osaan käyttäytyä julkisessa kulkuneuvossa hienosti.
Vielä yksi juttu, mitä minulle on tapahtunut. Minulle alkoi viimeviikolla eka juoksuaika.....Haluaisin tavata poikakoiria.... Äiti siis sanoi, että nyt olen tullut aikuiseksi. Haluan että minusta pidetään ja hellitään, tämän viikon aikana olenkin muuttunut hiukan sylikoiraksi. No onneksi tämä tuli nyt vasta näyttelyn jälkeen, olisin kuulemma siellä hurmannut kaikki poikakoirat ja saanut villeiksi.....No jokatapauksessa muutenkin osaan hurmata kenet tahansa.
Nyt tämä tällä erää, nukuttaa....äiti on aloittanut työt ja minun pitää olla yksin joka päivä muutamia tunteja, mutta minähän olen jo iso, ettei se haittaa.
15.10
Kukkuu! Tai siis käki kukkuu keväällä ja nyt on kyllä ihan syksy saapunut. No ei se haittaa, ei minua ihan helposti ala paleltaa, kun on turkki päällä. Sit mie laitan takin tai villapaidan kun tule oikein kylmä. Molemmat löytyy garderoopistani. Sieltä löytyy myös heijastinliivi. Täytyyhän autoilijoiden huomata minut, kun olen musta ja en erotu pimeässä.
On tässä puuhattu kaikenlaista. Koulu loppui, mutta niitä sieltä saatuja oppeja harjoitellaan joka päivä. Käyn edelleen maanantaisin toko-harkoissa ja olen myös aloittanut näyttelyharkat. Äiti on ilmoittanut minut ekaan oikeaan koiranäyttelyyn. Minun pitää osata liikkua siellä hienosti, en saa haukkua tai murista. Varsinkaan sille tuomarille en saa tehdä niin. Sitten se tuomari kopeloi minua ja katsoo hampaani. Toivottavasti se ymmärtää, että en ehkä osaa toimia oikein, olenhan kuitenkin vielä lapsi. No samanlaisia ne on muutkin kilpailijat siellä. Minä en jännitä sitä näyttelyä, koska en tiedä mitä tapahtuu, mutta äiti on ihan paniikissa. Siellä on kilpailu, siis se on toisaalta sellainen kauneuskilpailu, jossa koirat voivat saada palkintoja jos ovat oikein kauniita. Minä en ymmärrä sellaisesta ollenkaan. Äiti sanoi, että minut viedään kampaajallekin ennen tota näyttelyä, että minut saadaan oikein kauniiksi. Voi voi, kaikkea sitä joutuu siis kokemaan. Minä tiedän, että olen omalla tavallani kaunis ilman mitään kilpailujakin ja kampaajallakin käyntejä, mutta miten voisin vaikuttaa asiaan? Kai minun täytyy tyytyä tähän kohtalooni ja olla mieliksi, koska jos oikein hienosti käyttäydyn, saan varmasti herkkuja. Äiti kertoi että moni sukulaiseni on saanut paljon palkintoja näyttelyistä, ovat niin kauniita. Mistäs sen sitten oikeastaan tietää, olenko minä kaunis ihmisten mielestä. Ehkäpä olenkin, jos olen tullut sukulaisiini. No kerron sitten ensi kuussa miten näyttelyssä meni.
Kävin äidin ja Minnan kanssa viime viikolla käppänälenkillä ja oli tosi hauskaa! Sain uusia ystäviä: 2 Hillaa, Kaisla-Kaarinan ja Nikan. Kaikki olemme käppänöitä, erivärisiä ja jokainen tietysti omannäköinen, mutta samojakin piirteitä meistä löytyy. Varsinkin toinen Hilla, vuoden vanha musta tyttö, oli minulle oikein hyvä kaveri. Sen kanssa oli tosi kiva leikkiä. Kuvia tästä lenkistä löytyy galleriasta. Tapaan nämä kaverit varmaan uudestaan pian. Haluttaa juosta kovasti niiden kanssa. Juu sit näiden koirien emännätkin ja äitini saavat jutella ihmisten asioista ja tietenkin koira-asioista.
Tämmöistä tänään minulle, toivotan kaikille tätä juttua lukeville aurinkoisia syyspäiviä!
Syyskuussakin tapahtui kaikenlaista, mutta kun toi köttäsormi äiti muokkasi näitä sivuja, hän vahingossa deletoi jo tänne kirjoitetut tekemiset.
Onpa aikaa taas vierähtänyt kun viimeeksi olen kirjoitellut, mutta on ollut niin kiiruusta ettei kertakaikkiaan ole ehtinyt.No reilu viikko sitten kävin eka kertaa uimassa. Oli aika kuuma päivä joten, minä, äiti, Maija ja Kristiina lähettiin rantsuun. Noi tytöt menivät sinne veteen, niillä oli aika hauskaa siellä kun nauroivat. Kovasti ne yritti saada minuakin sinne, mutta minua jännitti. Rannalla oli kyllä mielenkiintoisia tuoksuja ja minun piti kaivaa hiekkaa. Partani ja tassuni tulivat tietenkin aika hiekkasiksi ja äiti sanoi ettei sen näköisenä voi mennä autoon. No sitten Maija alkoi oikein tosissaan saada minua veteen ja uskalsin mennä. Olipa vesi raikasta, jalkani eivät ylettäneetkään enää pohjaan. Kas kummaa, minähän pääsinkin eteenpäin kun vaan kroolasin. Suuntavaisto kyllä meni siinä, kun oli se niin outo tunne, vesihän kannatteli minua ja uin ympyrää. No aika äkkiä pääsin kyllä rannalle ja äiti otti minut syliin pyyhkeen sisään. Kovasti se kehui minua, pientä urhoollista uimaria. Äidin sylissä siinä märkänä ollessa oli kyllä turvallisempaa. Olin kyllä kuulemma aika ruipelon näköinen märkänä. En tiedä vielä uskaltaisinko uudestaan.
Minä tyttö kävin kampaajallakin tai siis oikeastaan se oli se trimmi. Kerroinhan aikaisemmin että menisin kasvatuskotiini trimmiin, mutta äiti veikin minut johonkin toiseen paikkaan. No siellä se täti nyppi karvojani jollakin veitsellä, ei se oikeastaan tuntunut miltään, ainoastaan se paikallaan olo oli rasittavaa. No sitten minua kyllä peloitti, kun se täti ajeli koneella karvojani kaulasta ja päästä. Siinä masiinassa oli niin kova ääni. No äiti oli koko ajan siinä mukana ja hän jutteli mukavia. No nyt näytän enemmän ihan oikeesti käppänältä, vaikka ei minulla vielä oikein olekaan sitä karkeaa karvaa kovinkaan paljon.
21.8.2006
24.6.2006
Tämä paikka on outoja hajuja täynnä, täällä on erilaista kuin missään muualla, missä olen käynyt. Vaikka enhän minä kovin paljoa ole missään käynytkään toisaalta. 2 kertaa kävin jossain kummassa paikassa, jossa haisi pahalle, vieras ihminen jutteli oudosti ja puhui jostain rokotuksista. Se vieras nainen pisti minua piikillä niskaan, vähän sattui, mutta kasvattaja-äitini vaan rohkaisi minua.Omituista, sanon minä!
Mutta siis tämä uusi paikka haisee vahvasti jollekkin eläimelle ja taisinpa minä nähdäkin jotain. Jotain jolla on keltaiset viirusilmät, raidallinen turkki ja pitkä häntä. Se peloittaa minua, joten haukuin sitä varmuuden vuoksi. Siitä eläimestä pääsee outo ääni, se sähisee! Jari-isä, (olen siis ymmärtänyt että Jari on uusi isäni) sanoi että se eläin on Miiru-kissa. Miiru on jo vanha, en tiedä tuleeko meistä ystäviä, vaikka toivonkin niin. Isä sanoo, että sitten tulee vaikeuksia kun tulee syksy ja talvi, Miiru nääs tulee enemmän sisälle. Pitää varmaan pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan Miiruun. En tiedä miten se onnistuu, kun se on aika paljon jossakin muualla. Nämä uudet ihmiset ovat kaikki hauskoja, vaikka en tiedä vielä, kuka on johtajani. Satu, siis uusi äitini voi olla se, ainakin kovasti se suunittelee minulle kaikkea puuhaa. Minna ja Maija ovat sellaisia tyttöjä, joiden kanssa on hauska leikkiä. Minulla on oma huone, jota ihmiset sanovat keittiöksi,jossa äiti aina puuhaa jotain ja jossa tuoksuu ihanalle, mutta en tykkää olla siellä yksin. Ovissa on aidat ja minut jätetään sinne yksin aina iltaisin. On minulla siellä oma peti, jossa kyllä nukun kun oikein väsyttää. Paljon hauskempaa olisi leikkiä ja syödä. Minulla on koko ajan kauhea nälkä, mutta äiti ei anna minulle kuin 3 kertaa päivässä ruokaa. No makupaloista tykkään kyllä kovasti. Äiti ja Minna ostivat minulle sellaisen lelun, johon he laittavat makupalan sisään. Minusta se on ihan tyhmää, kun pitää saada se pois sieltä, mutta äiti vaan sanoo että se on hyvää harjoitusta. Harjoitusta mihin, kysyn vaan?
26.6.2006
Minä täällä taas. Olen nyt ymmärtänyt, että tämä on minun kotini, en enää palaa Espooseen kasvatuskotiini. Äiti sanoo, että mennään käymään siellä trimmissä joskus. Trimmi, mitähän sekin tarkoittaa?
